Tän on pakko olla unta..!

Se tunne, kun sut ensimmäisen kerran elämässäs palkitaan jostain mitä rakastat ja mikä on koko elämäsi, siinä vaiheessa ei ole millään muulla väliä! Sitä tunnetta ei oikein voi kuvailla, mutta ehkä ekan kuvan ilme kertoo kaiken! Blogin lukijat muistaa varmaan mun ainaset ruikutukset huonosti menneistä kisoista, mutta nyt, vihdoin, kerrankin näin päin! :) Ehkä se on totta, että kova työ palkitaan, vaikka vielä on matkaa menestykseen ja hyviin suorituksiin! Pronssi ei ole kulta, mutta mitali kuitenkin, tästä se lähtee!

Finally! Elämäni ensimmäinen jv-mitali! <3 Uskomaton fiilis, jeah! Niin siis tänään oli kauden ekat kisat Kisiksellä ja napattiin sieltä pronssinen mitali. Suoritukseen jäi kyllä paljon parannettavaa, mutta tolla suorituksella voin ainakin olla mitalisijaan tyytyväinen.
Nyt vaan kohti seuraavia kisoja ja suoritusta parantamaan!
Tästä aiheesta oisin voinut kirjottaa vaikka romaanin, mutta säästän teidät ja itseni siltä, koska täytyy pian hipsiä nukkumaan, että on huomenna virkeänä pikkusten kisakatsastuksessa ja treeneissä! Enempää huutomerkkejä tähän postaukseen ei kai olisi mahtunutkaan! :D